Aitatolpan asennus, tolpan pituus enintään 2,7 m

Työ lasketaan kappaleina. Yksi kappale on yksi paikalleen asennettu tolppa, joka on pystysuorassa ja oikeassa korkeudessa ja joka on valettu betoniin tai kiinnitetty muuten tukevasti. Lukema 2,7 m tarkoittaa tolpan kokonaispituutta, ei aidan korkeutta. Osa tolpasta jää maahan tai betoniin. Kun tolppa on 2,6 tai 2,7 metriä pitkä, perustukseen menee yleensä noin 60 tai 70 senttiä ja maanpinnan yläpuolelle jää noin kaksi metriä.

Työhön kuuluu tavallisesti:

• Aitalinjan ja tolppien paikkojen merkitseminen linjanarun avulla
• Perustuskuopan kaivaminen tai poraaminen
• Tolpan nostaminen kuoppaan ja sen suoristaminen pystyyn ja narun mukaiseen korkeuteen
• Valu ja tolpan tuenta siksi aikaa, että betoni kovettuu
• Kulma- ja päätytolppien vinotukien asennus, jos niitä käytetään

Hinnoittelulohko artikkelin yläpuolella näyttää, sisältyykö hintaan myös materiaali eli tolppa, betoni ja tuet. Kysy tilatessasi, viekö urakoitsija kaivumaat pois vai levitetäänkö ne tontille. Verkon kiristys, paneelien tai lautojen asennus ja portin asennus ovat erillisiä töitä.

Hinnastosta löytyvät myös tolpan asennus enintään 2,4 metrin ja enintään 3,8 metrin pituudelle. Jokaisella on oma sivunsa. Ero ei ole vain muutama kymmenen senttiä, sillä samalla muuttuvat tuulikuorma, perustuksen koko ja työtapa.

• Enintään 2,4 metrin tolppa sopii aitaan, joka on noin 1,5 tai 1,8 metriä korkea. Tyypillisesti kyse on puutarhaverkosta naapurin rajalle, marjamaan tai hedelmätarhan ympärille. Tuuli rasittaa sitä vähemmän, perustus voi olla pienempi ja tolpan saa suoristettua yksinkin.
• Enintään 2,7 metrin tolppa, siis tämä vaihtoehto, on tarkoitettu noin kahden metrin aitaan. Se on tavallinen korkeus katuaidalle verkosta tai hitsatuista paneeleista sekä näkösuoja-aidalle, jossa on tuulikangas, säleet tai lautaverhous. Koska täyte ottaa tuulta vastaan, perustuksen täytyy olla syvempi ja tolpan jäykempi kuin matalassa aidassa.
• Enintään 3,8 metrin tolppa tulee kyseeseen noin kolmen metrin aidoissa, esimerkiksi pallokenttien, tenniskenttien ja eläinaitausten ympärillä sekä melu- ja suoja-aidoissa. Niissä tarvitaan järeämpiä profiileja ja isompia perustuksia. Tolpan pitelyyn ja suoristamiseen tarvitaan usein kaksi ihmistä, ja yläpään tarkistukseen joskus tikkaat tai teline. Riskit ja työaika kasvavat selvästi.

Miten valitset oikean? Mittaa täytteen eli verkon, paneelin tai verhouksen korkeus. Lisää siihen maanvara, jos haluat aidan alle raon tai pohjalaudan, ja perustukseen menevä osuus. Jos tulokseksi tulee noin 2,5 tai 2,7 metriä, olet tämän nimikkeen kohdalla. Jos aita seisoo sokkelin tai muurin päällä ja tolppa kiinnitetään siihen, maahan menevää osuutta ei tarvita ja tolppa on lyhyempi. Silloin kahden metrin aitaankin riittää usein 2,4 metrin tolppa. Kysy myös täytteen toimittajalta, sillä verkko- ja paneelivalmistajat ilmoittavat yleensä suositellun tolppapituuden jokaiselle aitakorkeudelle.

Tontin raja

Aita rakennetaan omalle tontille, ei "suunnilleen rajalle". Jos et ole varma, missä raja kulkee, etsi rajamerkit tai tilaa maanmittari näyttämään ne. Riidat naapurin kanssa parinkymmenen sentin takia ovat yleisiä, ja valettujen tolppien siirtäminen tulee kalliimmaksi kuin rajan tarkistaminen etukäteen. Jos aita tulee aivan rajan tuntumaan, sovi naapurin kanssa myös siitä, kumpi aidan puoli näkyy kummallekin ja miten aitaa huolletaan.

Maanalaiset johdot ja putket

Kadun varressa kulkee usein vesijohto, viemäri, sähkö- ja tietoliikennekaapeleita ja paikoin kaasuputki. Tilaa johtonäyttö verkkojen omistajilta ennen kaivamista, esimerkiksi yhteisen johtotietopalvelun kautta. Jos kuopasta löytyy varoitusnauha, lopeta kaivaminen heti. Jos kaasuputki vaurioituu tai haistat kaasua, poistu paikalta, älä käytä tulta tai sähkölaitteita ja soita 112. Vaurioitunutta sähkökaapelia ei kosketa koskaan. Asian hoitaa verkon omistaja tai rekisteröity sähköurakoitsija.

Etukäteen tehtävät päätökset

• Täytteen tyyppi (verkko, paneeli, tuulikangas, säleet tai lauta), koska siitä riippuvat tolppaprofiili, tolppaväli ja perustuksen syvyys
• Portin ja käyntiportin tarkka paikka ja leveys, koska porttitolpat ovat oma lukunsa ja niiden on osuttava millilleen
• Tuleeko aidan alle pohjalauta tai kaivautumiseste ja millä korkeudella täytteen alareuna on
• Viedäänkö portille kaapeli avaajaa, ovikelloa tai valaistusta varten, jotta suojaputki ehditään asentaa ennen valua
• Maaperän laatu: hiekka ja sora käyttäytyvät routaisena aikana aivan eri tavalla kuin savi tai siltti
• Kulku tontille kottikärryllä ja tarvittaessa minikaivinkoneella tai maaporalla

Millaisia tolppia käytetään

Pyöreät terästolpat ovat verkkoaidan perusratkaisu. Kahden metrin aidassa käytetään yleensä noin 48 millin halkaisijaa. Ohuempi putki tuntuu tässä korkeudessa löysältä ja voi taipua kulmissa. Tolpat ovat kuumasinkittyjä, usein lisäksi polyesteripinnoitettuja tai jauhemaalattuja.

Kantikkaat terästolpat, esimerkiksi profiilit 60 × 40 tai 60 × 60 mm, ovat yleisiä hitsatuissa paneeleissa ja säleaidoissa. Niissä on valmiit reiät tai kiinnikkeet. Kun aita on noin kaksi metriä korkea ja sen täyte ottaa tuulta, kannattaa valita järeämpi profiili.

Puutolpat ovat Suomessa tavallisia lauta- ja näkösuoja-aidoissa, yleensä kestopuuta ja usein mitaltaan 95 × 95 tai 100 × 100 mm. Kestopuukin lahoaa ajan myötä maanrajasta, jos se valetaan suoraan betoniin tai upotetaan maahan. Kestävämpi tapa on kiinnittää puutolppa metalliseen tolppakenkään, joka on valettu betoniin, jolloin puu jää maan yläpuolelle.

Betonitolppia näkee nykyään harvoin, lähinnä vanhemmissa aidoissa. Ne ovat raskaita, eikä noin 2,7 metrin betonitolppaa nosta paikalleen turvallisesti yksi ihminen.

Perustustavat ja routa

Betoniperustus maassa on tavallisin ja tässä korkeudessa varmin ratkaisu. Kuopan halkaisija on yleensä 20 ja 30 sentin välillä ja syvyys noin 80 tai 100 senttiä, kun pohjalle tulee kerros soraa tai mursketta. Säleaidassa ja tuulikankaassa perustus tehdään mieluummin isompi.

Routa on Suomessa tolppien suurin vihollinen. Lumesta puhdistetulla paikalla, kuten katualueen vieressä, routa voi ulottua Etelä-Suomessakin reilusti yli metrin syvyyteen, pohjoisessa vielä syvemmälle. Tolppaa ei useinkaan kaiveta koko routasyvyyden alapuolelle, joten routimisen hallinta tehdään toisin. Kuopan täyttöön käytetään routimatonta soraa tai mursketta, perustuksen kyljet tehdään sileiksi esimerkiksi muottiputkella, jotta jäätyvä maa ei pääse tarttumaan betoniin, ja savi- tai silttimaassa perustuksen ympärille voidaan asentaa vaakaan routaeristelevy. Hiekka- ja soramaalla riski on selvästi pienempi.

Maakaira on Suomessa suosittu vaihtoehto. Se kierretään maahan koneella ilman betonia, työ on nopea ja siistiä, ja tolpan voi kiinnittää siihen heti. Kaira sopii parhaiten kivettömään maahan. Kahden metrin umpinaisessa aidassa kannattaa tarkistaa valmistajalta, mille kuormalle kaira on mitoitettu ja kuinka pitkä sen pitää olla routivassa maassa.

Kiinnitys sokkeliin tai muuriin: tolppa upotetaan valuharkkoon ennen valua, tai se kiinnitetään valmiin muurin päälle kiinnityslevyllä ja ankkureilla. Upotettu tolppa pitää yleensä paremmin. Kiinnityslevy on nopeampi, mutta silloin koko tuulikuorman kantavat ankkurit ja ohut betonikerros.

Kokeneen porukan työtapa on yleensä samanlainen. Ensin asennetaan kulma-, pääty- ja porttitolpat, jotka kantavat verkon vedon. Niiden välille pingotetaan kaksi narua, toinen maan rajaan ja toinen tolppien yläpään korkeudelle. Välitolpat asennetaan narujen mukaan, jolloin koko aita on yhdessä linjassa ja tolppien yläpäät ovat samassa korkeudessa tai seuraavat maastoa tasaisesti.

Verkkoaidassa välitolppien väli on yleensä noin 2,5 metriä. Paneeliaidassa tolppavälin määräävät paneelin ja kiinnikkeiden leveys. Silloin tolppien paikat mitataan hyvin tarkasti mittarimalla, tai tolpat asennetaan vuorotellen paneelien kanssa: tolppa, paneeli sovitukseen, seuraava tolppa. Kahden metrin paneeleissa muutaman sentin virhe jokaisella välillä kertautuu nopeasti.

Kuoppa kaivetaan käsin tai porataan moottori- tai kaivinkoneporalla. Pohjalle laitetaan yleensä muutama sentti soraa tai sepeliä, jotta vesi pääsee valumaan pois tolpan juurelta. Tolppa nostetaan kuoppaan, suoristetaan vesivaa'alla kahdelta kohtisuoralta sivulta ja tuetaan rimoilla tai kiiloilla. Sen jälkeen kuoppa täytetään betonilla, yleensä lujuusluokaltaan noin C20/25, tai tolppien valuun tarkoitetulla kuivabetonilla. Betonia sullotaan tai tiivistetään, ettei siihen jää ilmataskuja, ja samalla tarkistetaan, ettei tolppa ole liikkunut.

Perustuksen yläpinta muotoillaan loivasti tolpasta poispäin viettäväksi, jotta vesi valuu pois eikä jää teräksen ympärille. Verkkoaidan kulmatolppiin asennetaan samalla vinotuet aidan suuntaan, yleensä omalla pienellä perustuksellaan. Lopuksi avoimiin profiileihin laitetaan suojahatut, ettei niihin sada vettä.

Kauanko työ kestää

Yhden tolpan asentaminen vie kymmeniä minuutteja, ja suurin osa ajasta kuluu kaivamiseen ja suoristamiseen. Pidempään menee odottamiseen. Tavallinen betoni jähmettyy vuorokaudessa tai kahdessa, mutta verkon kiristyksellä odotetaan yleensä noin viikko. Täyden lujuutensa betoni saavuttaa noin neljässä viikossa. Pikabetonilla työtä voi jatkaa aiemmin, tarkka aika lukee pakkauksessa. Kesähelteellä betonia suojataan kuivumiselta. Pakkasella ei valeta ilman erityisjärjestelyjä, eikä jäätynyttä maata kaiveta mielellään lainkaan. Paras aika on roudan sulamisen jälkeen keväällä ja kesästä syksyyn.

Eniten vaikuttaa maaperä. Kivettömässä hiekka- tai hiesumaassa työ etenee nopeasti. Suomessa yleinen kivinen moreeni, sorapenkat, talon rakentamisesta jäänyt täyttö tai vanhan aidan betoniperustukset hidastavat kaivamista, ja joskus tarvitaan piikkausvasaraa. Lähellä pintaa oleva kallio on oma tapauksensa: silloin tolppa kiinnitetään kallioon porattavilla tartuntateräksillä tai kiinnityslevyllä. Puiden ja pensaiden juuret rajan tuntumassa ovat nekin tavallisia.

Lisäksi työhön vaikuttaa:

• Aitalinjan pituus ja kerralla asennettavien tolppien määrä, sillä isossa urakassa konepora kannattaa
• Onko tontti tasainen vai rinteessä, sillä rinteessä täytteeseen tehdään porrastukset ja mittaus on tarkempaa
• Kulmien, taitteiden ja päätyjen määrä, koska jokainen niistä tarvitsee tuet ja tarkempaa työtä
• Tila kuopan ympärillä, sillä olemassa olevien kiveysten, kukkapenkkien tai naapurin autotallin seinän vieressä kaivetaan varovaisemmin
• Sekoitetaanko betoni käsin paikalla vai tuodaanko se, ja kuinka kaukana auto on aitalinjasta
• Asennetaanko tolpat valmiiseen sokkeliin, johon pitää porata ja ankkuroida tarkasti

Kahden metrin aidassa myös tuuli asennuksen aikana vaikeuttaa työtä. Pitkä tolppa pysyy huonommin pystysuorassa ennen valua, joten se tuetaan huolellisemmin kuin matala tolppa. Katuaidan kohdalla kannattaa miettiä myös lunta. Aurauksen jättämä lumivalli painaa aidan alaosaa joka talvi, ja se on yksi syy käyttää tässä korkeudessa jäykkää profiilia ja kunnon perustusta.

Tolpat ovat aitaurakan keskiössä. Ennen niitä tarkistetaan raja ja johdot, puretaan vanha aita ja joskus kaivetaan ja valetaan anturat sokkelia varten. Jos sokkeli tehdään, tolpat asennetaan valuharkkoihin joko harkkojen valun yhteydessä tai sen jälkeen. Nämä työt pitää aikatauluttaa yhteen.

Tolppien jälkeen tulevat kiristyslankojen ja verkon kiristys, paneelien, säleiden, lautojen tai kankaan asennus ja lopuksi portti ja käyntiportti. Porttitolpat ovat järeämpiä, koska ne kantavat portinlehden painon. Jos portille tulee sähköinen avaaja, sen kaapeloinnin ja kytkennät tekee rekisteröity sähköurakoitsija. Suojaputki kaapelia varten asennetaan kuitenkin jo ennen valua, muuten betonia joudutaan myöhemmin rikkomaan. Jos aidan viereen tulee kiveys tai reunakivet, sovi pihan tulevasta korkeudesta etukäteen, jotta perustukset eivät jää kiveyksen yläpuolelle ja tolppa ei lopulta jää liian lyhyeksi.

Liian matala tai kapea perustus. Kahden metrin aidassa tämä on yleisin virhe. Ensimmäiset vuodet kaikki näyttää hyvältä, mutta kovan myrskyn tai routatalven jälkeen tolpat alkavat kallistua ja aita kääntyy vinoon.

Routivan maan jättäminen perustuksen ympärille. Savi tai siltti tarttuu jäätyessään karheaan betoniin ja nostaa tolppaa vähän kerrallaan. Keväällä tolpat ovat eri korkeuksilla, ja paneelien kiinnikkeet repeävät.

Betoni kekoon tai maanpinnan alle ilman kallistusta. Vesi seisoo tolpan juurella, teräs ruostuu juuri maanrajasta nopeimmin ja puu lahoaa juuri siitä kohdasta.

Puuttuvat suojahatut. Avoimeen profiiliin valuu vettä, joka talvella jäätyy ja voi haljaista putken. Myös sisäpuoli ruostuu.

Tolpat irti narusta. Aita alkaa "tanssia", ja kun katsoo linjaa pitkin, aallot näkyvät heti. Paneeliaidassa kiinnikkeet eivät osu kohdalleen ja paneeleja joudutaan vääntämään väkisin.

Verkon kiristäminen liian aikaisin. Betoni ei ole vielä kovettunut ja kulmatolpat vetäytyvät aidan suuntaan. Kovettumisen jälkeen niitä ei saa enää suoraksi rikkomatta perustusta.

Puuttuvat vinotuet kulmissa. Kahden metrin verkossa veto on suuri, ja kulmatolppa ilman tukea taipuu ennemmin tai myöhemmin.

Katkaistun tolpan suojaamaton leikkauspinta. Jos sinkittyä tolppaa lyhennetään, leikkauspinta käsitellään sinkkimaalilla, muuten ruoste alkaa siitä.

Aitatolppien asennus onnistuu myös kätevältä kotiremontoijalta, jos aikaa, apukäsiä ja kärsivällisyyttä mittaamiseen riittää. Tämä ei koske raskaiden porttien porttitolppia eikä kohtia, joissa kulkee maanalaisia johtoja. Ne kannattaa jättää ammattilaisille. Noin 2,7 metriä pitkän tolpan kanssa tarvitset toisen ihmisen pitelemään tolppaa.

1. Tarkista tontin raja ja tilaa johtonäyttö ennen kaivamista.
2. Merkitse aitalinja kepeillä, pingota naru ja merkitse kulma-, pääty- ja välitolppien paikat.
3. Kaiva tai poraa kuopat noin 80 tai 100 sentin syvyyteen ja noin 20 tai 30 sentin levyisiksi.
4. Laita kuopan pohjalle muutama sentti soraa tai sepeliä.
5. Asenna ensin kulma- ja päätytolpat, suorista ne vesivaa'alla kahdelta sivulta ja tue rimoilla.
6. Pingota niiden välille kaksi narua, toinen maan rajaan ja toinen tolppien yläpään korkeudelle.
7. Asenna välitolpat narujen mukaan, suorista ja tue jokainen.
8. Sekoita betoni valmistajan ohjeen mukaan, täytä kuoppa vähitellen ja sullo betonia.
9. Tarkista jokaisen kerroksen jälkeen tolpan pystysuoruus ja paikka.
10. Täytä routivassa maassa perustuksen ympärys routimattomalla soralla.
11. Muotoile perustuksen yläpinta tolpasta poispäin viettäväksi.
12. Asenna vinotuet kulma- ja päätytolppiin.
13. Laita suojahatut tolppien päihin ja käsittele mahdolliset leikkauspinnat.
14. Anna betonin kovettua ja kiristä verkko vasta noin viikon kuluttua.

Tarkasta valmiit tolpat ennen kuin täytettä aletaan asentaa. Kun verkko on kiristetty tai paneelit paikallaan, virheiden korjaaminen on hankalaa. Asetu aitalinjan päähän ja katso linjaa pitkin, sillä aaltoilu näkyy heti. Paina kädellä tolpan yläpäätä: kun betoni on kovettunut, tolppa ei saa liikkua.

• Tolpat ovat narun mukaisesti samassa linjassa
• Jokainen tolppa on pystysuorassa molempiin suuntiin vesivaa'alla tarkistettuna
• Tolppien yläpäät ovat samassa korkeudessa tai seuraavat maastoa tasaisesti
• Korkeus maanpinnasta vastaa valittua täytettä ja pohjalautaa
• Tolppavälit ovat sovitun mukaiset, paneeliaidassa tarkalleen paneelin leveyden mukaiset
• Kulma- ja päätytolpissa on vinotuet
• Perustusten yläpinta viettää tolpasta poispäin eikä vesi jää seisomaan juurelle
• Routivassa maassa perustuksen ympärillä on routimaton täyttö
• Kaikissa profiileissa on suojahatut
• Tolppien pinnoite on ehjä ja leikkauspinnat on käsitelty
• Portin kaapelin suojaputki on paikallaan, jos sellainen sovittiin
• Työmaa on siivottu ja kaivumaat on käsitelty sovitulla tavalla